Pitääkö olla huolissaan

Missä on mun…

Mikäs sen nimi olikaan…

Mitäs mun pitikään tehdä…

Niinpä. Ystäväni kilautti joku aika sitten ja manasi huonoa nimimuistiaan. Tarkemmin sanottuna sitä, että ei pystynyt muistamaan tai palauttamaan mieleensä jonkun henkilön nimeä. Tämä pisti miettimään, miten asiat olivat olleet omalla kohdalla vielä joku aika sitten.

Avaimet, silmälasit, kukkaro. Milloin mitäkin oli hukassa. Ja kun muistin jonkun tapahtuman, jossa tapasin tuttuni, niin tyypin nimi ei muistunut millään mieleen. Kaappiin kurkistaessa saatoin huomata, että esimerkiksi kahvi on lopussa. Kaupasta tullessa tajusin kahvin jääneen kaupan hyllylle. Kaikkea muuta tuli kyllä ostettua, sinällään tarpeetontakin.

Jossain kohtaa elämässäni aloin olla unohtelusta todella huolissani ja plarasin nettiä hikikarpalot otsanrajassa. Yritin selvittää, onko minulla kehittymässä jonkun tyyppinen dementia tai Alzheimer.

Lähipiirissäni on menehtynyt useampi henkilö erilaisiin muistisairauksiin. Puistatti ajatuskin, että itsellä olisi koht’sillään sama tauti.

Useammasta tieteellisestä artikkelista ja tutkitusta tiedosta saamani tieto helpotti oloani.   Kyseessä oli mitä ilmeisimmin normaaliin ikääntymiseen liittyvä ”unohtelu, mieleen painaminen ja muistissa säilyminen" jne. Listasin tätä tietoa ja täysin ei-tieteellisenä johtopäätöksenäni muun muassa seuraavaa:

• nimien unohtelu on kohdallani satunnaista. Ja sitä paitsi. Kaikkien satunnaisten tuttujen nimiä ei edes tarvitse muistaa.

• kognitiiviset taidot ovat entisellään. No, tietty mihin vertaa… mutta pääosin näin.

• pystyn oppimaan uusia asioita ja muistamaan ne. Uuden kielen opettelu on työlästä, mutta loogisen päättelyn avulla sekin luontuu jollain tapaa. Ihmeen hyvin sanoja palautuu mieleen tarpeen tullen.

• muistan unohtaneeni. Tämä on mielestäni todella oleellista. Jos unohdan jatkuvasti unohtaneeni, olen todennäköisesti ja toivottavasti jo jonkun tahon hoidettavana, enkä ainakaan olisi kirjoittamassa nyt tätä blogiani.
  

Sydämellisesti

Laadin netin selauksen jälkeen itselleni listan käytännön keinoista helpottamaan arkea ja vähentämään unohtelua. Päätin orjallisesti noudattaa omia ohjeitani ja päätin myös tsekata jonkun ajan kuluttua, mitä apua niistä oli. Tässäpä nämä muistisääntöni.

Rutiinit ja järjestys: Luon tavanomaisista asioista päivittäisiä rutiineja ja pidän kiinni samasta järjestyksestä. Erityisesti silmälasien, puhelimen ja avainten säilytys: Laitan em tavarat aina samaan paikkaan. Aina. Ei mitään poikkeuksia.

Muistilappuja: Kirjoitan tärkeitä asioita ylös muistilapuille ja mieluiten heti, kun asia tulee mieleen. Pidän kyniä ja liimalappuja saatavilla aina helpossa paikassa ja niitä löytyy myös käsilaukusta/repustani. Laitan valmiit laput esimerkiksi jääkaapin oveen tai läppärin kannelle.

Ostoslista: Teen kauppalistan ennen kauppaan menoa. Kirjoitan ylös, mitä tarvitsen, jotta en unohda mitään. Mikä oleellista, laitan ostoslistan heti kukkarooni. On nääs käynyt muutaman kerran niin, että olen unohtanut ostoslistan työpöydälleni…

Analyyttisenä tyyppinä halusin siis tietää, miten sääntölistani sitten toimi käytännössä, paraniko muistaminen vai vähenikö unohtaminen ja mikä näistä säännöistä mahdollisesti avitti minua eniten.

Yksiselitteinen vastaus; lista toimi kokonaisuutena hyvin ja toimii edelleen. Siitä on tullut rutiinia. Säästän kosolti aikaa ja hermojani, kun minun ei tarvitse arpoa, missä mikin tavara on. Oloni on stressittömämpi ja suorastaan huoleton, lista sujuvoittaa arkeani ja voin keskittyä muuhun, oikeasti oleellisiin asioihin. Eniten minua avitti havainto ja samalla se on minulle tärkeä oppi, että keskittymällä hetkeen treenaan muistiani, sillä tietoinen läsnäolo auttaa minua muistamaan paremmin.

Minua ilahdutti myös erityisen paljon ajatus, että saatoin ihan itse ottaa kopin tästä unohtelusta ja pystyin vaikuttamaan ratkaisevasti tilanteeni kohentamiseen.

Lopputulema teemasta "Pitääkö olla huolissaan". Ei pidä. Jos muistisairaus joskus kohtaa minua, niin olkoon sitten niin, mutta niin kauan kuin ”muistan noudattaa sääntöjäni”, minun ei tarvitse olla huolissani muististani.