Narsismia tursuaa joka tuutista

Syvä kumarrus ja kiitos Liisalle!

Liisa Keltikangas-Järvinen kirjoittaa HS:n artikkelissa vahvaa asiaa.  Käytös, jota vuosikymmeniä sitten kuvattiin narsistiseksi, on hänen mukaansa nyt yleisesti hyväksyttyä.

”Nykyajan ihmiskuva on yltiöyksilöllinen. Itsekkyys nähdään vahvuutena.”

Eikä se ole Keltikangas-Järvisen mielestä lainkaan hyvä asia.

Media pursuaa Trump-Musk-sirkusta. Tämä jokapäiväiseksi muuttunut sirkusnäytös on hyvin havainnollinen ja äärimmäinen esimerkki Keltikangas-Järvisen mainitsemasta pikkulapsivaiheen narsismin hyväksymisestä. Arvaamattomuudessaan tämä sirkus on sen seuraajalle kauhistuttavaa katsottavaa. Pitemmällä jänteellä se on myös tuhoisaa, koska se nostaa jalustalle ääri-individualistinen itsekkyyden ihannoinnin.

Johtuuko kansallisuudesta tai jonkun kansanryhmän tapakulttuurista, tätä narsismia tai yltiöyksilöllisyyttä näkee paljon tallustellessa täällä Thaimaan teillä ja turuilla. Kaduilla kulkijoista huomaa heti, onko tulija itäisen naapurimme asukki vai onko kyseessä joku muu kansallisuus. Vastaantulijan väistäminen tai tien antaminen vaikkapa huonojalkaiselle vastaantulijalle vaikuttaa olevan poissuljettu asia nimenomaan itänaapureille.  

Ääriesimerkkinä  7-elevenin jono, kun paikalle rynnistää kohtalaisen kokoinen miespuolinen itänaapurin järkäle. Piittaamatta mistään tai kenestäkään hän tyrkkii kuin luonnostaan lankeavana asiana jonottajat tieltään ja kaahaa tiskille.

7-Eleven-kauppa illalla; kirkkaat kyltit, terassilla istuvia ihmisiä. Parkkialueella rivissä useita skoottereita. Kaupunkiympäristö.

Eikä siinä kaikki. Järkäleen seurue on häntänä perässä omine ostoksineen. Ehti siinä vesipullo lämmetä itsellä, ennen kuin pääsi sen kuittaamaan kassalla.  

Ja ei. Ei todellakaan tullut mieleeni huomauttaa jonossa etuilusta ko. tyypille. Eipä siinä tilanteessa ollut mitään lisättävää eikä poisotettavaa. Täydellinen esimerkki röyhkeästä, toisista piittaamattomasta käytöksestä. Tämä käytösmalli on ilmeisesti imetty jo äidinmaidossa.

Minäitse-ajattelu on tietyssä määrin ihmiselle hyväksi. Jokaisen on kuitenkin elettävä oma elämä itsensä kautta.  Mutta, jos kaikkea toimintaa määrittelee oma hyöty ja etu, ja ”koko maapallo pyöriköön napani ympärillä”, silloin lähestytään vahvasti Keltikangas-Järvisen mainitsemaa yltiöyksilöllisyyttä, narsismia. Omaan alaryhmäänsä tai kategoriaansa kuuluvat ns. elämäntapaloukkaantujat. Heidän yltiöyksilöllisyytensä on suorastaan käsittämätöntä, sillä pelkästä pilkun väärästä paikasta lauseessa he uhriutuvat koko maailman nimissä. Heidät tunnistaa pään päällä kimaltelevasta marttyyrin kruunusta.

Tässä ajassa olisi nyt viimeistään hyvä ymmärtää, että yhteisöllisyys edistää viime kädessä jokaisen omaa hyvinvointia.  Asenteen yhteisöllisyyttä kohtaan olisi muututtava sitä tukevaksi. Yhteiskunnan tarjoama turva on enenevässä määrin kyseenalaista. Sitä saattaa saada tsäkällä tai suurella rahalla yksityiseltä toimijalta.  Jos yhteiskunnan arpaonni ei suosi itseä, turvaa täytyy hakea yhteisöstä ja toisista ihmisistä. Yksin täällä ei pärjää kukaan.

Nainen istuu yksin kahvilan pöydässä, taustalla värikäs seinämaalaus rannikkokaupungista. Ympärillä kivinen lattia ja rauhallinen tunnelma.