Kuolemantapakoulutus

Nappasin erään päivälehden artikkelista tämän minulle toistaiseksi oudon sanan. Kuolemantapakoulutus.

Tuon otsikon vastakohta elämäntapakoulutus sisältää pelkistetysti muutaman keskeisen asian.

Uni, ravinto, liikunta, sosiaalinen elämä. Siinäpä ne kaikille tutut ja usein toistetut taikasanat.

Entäpä kuolemantapakoulutus. Mitä kaikkea se voisi olla, ja mihin sitä tarvitaan?

Kuoleminen kuuluu elämään, ja se on sitä luonnollisempaa, mitä vanhempi olet.

Koulutusta ei kaivata ainakaan sen toteamiseen.

Olisiko tässä kuolemantapakoulutuksessa kyse elämän laadusta?

Voinen jatkaa jargonilla. Eli. Mitä nuorempana teet laadullisia, elämääsi parantavia päätöksiä,

sitä pitempään saatat elää elinvoimaisempaa ja itsellesi merkityksellisempää elämää. Ja siinäkin tapauksessa, että elämäsi kolkuttelee jo finaalin valkoista viivaa, saat koettavaksi monia merkityksellisiä hetkiä, jos olet terveempi, pystyt liikkumaan itsenäisesti ja hoitamaan asiasi.  

Eli jälleen uni, ravinto, liikunta, sosiaalinen elämä.

Blogin kirjoittaja seisoo rannalla hiljaisen sataman edustalla. On ilta, taustalla tyyni vesi ja taivas tummia pilviä täynnä auringonlaskun aikaan.

Monikaan ei taida inspiroitua ylläolevista itsestäänselvyyksistä. Miten tätä tulevaa kuolemaa ja nimenomaisesti otsikon kuolemantapakoulutusta pitäisi sitten lähestyä?

Jo pelkkä sana kuulostaa siltä, että sitä voisi opettaa joko hautausurakoitsija tai joku elämänsä jo moneen kertaan aloittanut joogaguru. Mutta mitä se oikeastaan olisi? Jos elämäntapakoulutus keskittyy siihen, miten pysyt hengissä, kuolemantapakoulutus voisi keskittyä siihen, miten pysyt miellyttävällä tapaa elossa — myös silloin kun elämä ei ole enää se nuoruuden kimmoisa trampoliini vaan enemmänkin rauhallisesti nitisevä keinutuoli.

Ehkä kuolemantapakoulutus ei olekaan synkkää valmistautumista johonkin lopulliseen, vaan päinvastoin taitoa elää niin, että loppusuorakin tuntuu omalta. Se voisi sisältää esimerkiksi:

Luopumisen taidot — ei dramaattisesti, vaan arjen pienissä asioissa. Miten luovut turhista tai tarpeettomiksi käyneistä tavaroista, turhista tavoista tai tiukoista asenteista, turhista huolista.

Hidastamisen harjoitukset — ei siksi että olisi pakko, vaan siksi että se tekee hyvää kaikella tapaa. Hivelee sisintä ihmeen lempeästi, kun koko maailma ei ole enää sinun suorittamisesi keskiössä. Yksinkertainen, rauhallinen elämä omaan tahtiin– elämä ilman suuria draamoja, ilman melua, keskittymällä tähän hetkeen. Kaikki tarpeellinen tulee kuitenkin tehdyksi. Itse asiassa sen sivutuotteena; rauhallinen elämä takaa myös levollisemmat yöunet.

Iän hyväksymisen kurssi — ei ryppyjen laskemista, vaan elämässä kauniiden asioiden huomaamista, tarinoiden kertomista jälkipolville, kanssakulkijoiden auttamista. Ja kun elää tarpeeksi vanhaksi, keho haurastuu, näin käy kaikille. Säilytä siitä huolimatta hymysi, vaikka polvet eivät enää ole samaa mieltä liikunnan iloista portaita noustessa.

Elämän inventaario — mitä kaikkea olet jo tehnyt, mitä et enää halua tehdä, ja mitä haluat vielä kokeilla, vaikka se olisi pientä.

Kuolemantapakoulutus voisi olla myös lempeä ja myös levollinen muistutus siitä, että elämä ei ole suoritus, vaan sarja hetkiä, joista osa on kirkkaita, osa himmeitä ja loput siltä väliltä. Ja että iän karttuminen ei ole merkki siitä, että pitäisi alkaa valmistautua johonkin, vaan muistutus siitä, että on saanut elää jo pitkään.

Ehkä näiden koulutusten ydin onkin tässä: Kun elämäntapakoulutus opettaa, miten pysyt toimintakykyisenä, kuolemantapakoulutus opettaa, miten pysyt merkityksellisenä — itsellesi.

Kivinen polku johtaa pilviseen horisonttiin. Polkua ympäröi tyyni vedenpinta. Haikara etsii syötävää laguunista.

Eli, siunatuksi lopuksi summaan nämä pohdintani: Kuolemantapakoulutus ei valmista kuolemaan, vaan siihen, että elämä tuntuu omalta ja merkitykselliseltä aivan viimeiseen asti. Että kun se elämänpolkusi finaalin valkoinen viiva joskus lähestyy, sinulla on taskussa muistoja, joihin tarttua — ja ehkä vielä yksi tai kaksi pientä suunnitelmaa, jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen.