Kansainvälisen keitoksen kuohuissa

Pattaya ei ole vain rantalomakohde, vaan todellinen maailmankylä, jossa eri kansallisuudet ja kulttuurit sekoittuvat toisiinsa jollain tapaa jokaisena päivänä. Täällä kohtaavat muun muassa intialaiset kauppiaat, kiinalaiset yrittäjät, eurooppalaiset vakiasukkaat ja turistit kaikista ilmansuunnista. Ravintoloiden tuoksut, torien värikkyys, loputon liikenteen sekamelska äänineen ja ihmisten kohtaamiset muodostavat mosaiikin, joka tekee kaupungista omanlaisensa ja siinä kohtaa ainutlaatuisen. Pattaya on kuin kansainvälinen keitos, jossa lukemattomat eri kielet, maut ja tavat sekoittuvat.Jollain oudolla ja ihmeellisellä tavalla koko maailma tuntuu olevan läsnä samassa hetkessä.

Kaikki tämä voi kuulostaa eksoottiselta. Sitäkin, mutta mitä löytyy tämän keitoksen pinnan alta, kun satunnainen turisti tai minunlaiseni talvisiirtolainen kurkkaa sinne?

Ihana iltarusko Pattayan rannalla

Tässäpä muutamia havaintojani tämän sopan seoksesta. Ensimmäiset viikot aiheuttavat joka kerta omalla kohdalla niin sanotun ”shokin”.  Mutta jännä, miten eri aistit ja mieli nopeasti turtuvat eli on lukuisia asioita, joita hetken päästä noteeraan yhä vähemmän kaduilla (thanon) ja kujilla (soi) kulkiessa. Eräänä esimerkkinä ovat jätteet ja roskat haju- ja muine haittoineen. Jos jossain kohtaa sivukujalla on pienikin rakentamaton maaläntti, takuuvarmasti se on kaiken mahdollisen kaatopaikka, useimmiten koiralaumojen kera. Ihmetyttää, sillä isokokoisia ja avonaisia (! kuvottava haju!) roskapönttöjä on kuitenkin kiitettävän paljon katujen varsilla, ja ne tyhjennetään usein, pääväylien varrella päivittäin.

Roskia ja roskapönttöjä katujen varsilla

Toinen esimerkki rannoista. Meren aallot tyrkkivät rannoille joka päivä sitä sun tätä maatumatonta jätettä. Rantayrittäjät huolehtivat omien paikkojensa siisteydestä, mutta muutoin enpä ole nähnyt kenenkään paikallisen asukkaan keräävän roskia muilta rannoilta edes rannansiivouspäivinä. En tunne täkäläistä jätteiden kierrätysjärjestelmää. Onko sitä ja missä määrin? Itse laitan vesipullot erilliseen jätekassiin ja jätän tämän kassin näkyvään paikkaan condon roskapöntön viereen. Siitä se lähtee nopeasti, hyvä että ehdin laskea kassin maahan. Jotain jätteen lajittelua ja kierrätystä siis lienee. Muovipullojen kerääminen pelkästään rannoilta tietäisi  sievoista tiliä Suomen mittapuun mukaan.

Silmämääräisten havaintojeni mukaan thaimaalaiset ovat itsekukin hyvinkin siistejä ja tarkkoja omasta reviiristään. Välinpitämättömyys muun ympäristön roskaamisesta kummastuttaa. Tämä ”hälläväliä” asenne lienee suorastaan maan tapa. No. Nyt varmaan on laitettava suuta soukemmalle eli tulenkin niihin asioihin, joihin en voi vaikuttaa. Eli merkittävässä määrin maan tavat, uskomukset, uskonto jne., ynnä maassa säädetyt lait, säännökset ja määräykset vaikuttavat tämän maan kansalaisten tapoihin toimia. Näitä asioita minun on syytä olla sohaisematta syvällisemmin – olenhan täällä vain vieraana.

Jos silmäni tottuvat jätekasoihin, niin hajuihin en ole tottunut enkä varmaan totu.  Mainitsin jo roskapöntöt. Sen lisäksi kuivuneet kaivot kaduilla löyhkäävät.  Yritän vältellä näitä hajupommeja. Kierrän roskapöntöt eli siirryn kulkemaan kadun toiselle puolelle. Kuivuneita kaivoja on sen sijaan vaikea vältellä, siispä loikin niiden yli ja pidätän samalla hetken hengitystä 😉

Ruokayrittäjien  sivuvaunulliset kadunvarsikeittiöt tupruttavat usein kitkerää ja mustaa savua. Kasvisruokailijana en takuuvarmasti osaa määritellä savun lähdettä, mutta ehkä tuo käry tulee palaneesta lihasta…? Joissain kohtaa kaduilla kulkiessa saattaa pölähtää pistävien thaimausteiden kitkerä lemu ja panee minut yskimään. Täällä on kuivaa ja kuumaa päivästä toiseen, ruuan valmistaminen tapahtuu pääsääntöisesti jonkun katoksen alla ulkoilmassa. Siispä kaikenlaiset ruuan hajut ja käryt saattelevat ohikulkijaa, pakoon niitä ei pääse.

Kadunvarsikeittiön kitkerät savut

Entäpä sitten eri maista tulevien ihmisten ja erilaisten kulttuurien kohtaaminen.

Aasinsiltana tähän aiheeseen voisivat olla rantahiekalta löytämäni kivet ja simpukat 😊

Patikoin eräänä päivänä rantaa idästä päin. Koti-ikävä kaihersi mielen pohjalla. Syynä osittain se, että kyllästytti perinjuurin joidenkin hississä tai lavassa tai jossain kaupassa kohtaamieni ihmisten epäystävällinen ja piittaamaton, jopa törkeä käytös. Kotimaassa niin huonoon käytökseen harvemmin törmää. Pysähdyin kulkiessani ja jäin katselemaan rantahiekan pikkukivien ja simpukoiden kirjoa.

Poimin muutaman niistä käteeni ja jostain syystä ehdin mielessäni toivoa, että löytyisipä joku sydämen muotoinen kivi. Pyörittelin kiviä kädessäni ja kas kummaa! Jokainen kivi näytti  jollain tapaa sydämen muotoiselta. Mikään niistä kivistä ei ollut täydellinen, mutta siinäpä asian ydin; mihin asentoon pyöräyttää kiven, se on yhtä kuin miltä kantilta katsoo asiaa. Olemme erilaisia, mutta puutteistamme huolimatta meillä jokaisella sykkii rinnassa sydän, metaforisesti se on hyvä tai jotain muuta.  

Tälläkin kaupassa kanssaihmisiä tönineellä tyypillä saattaa siis rinnassa sykkiä hyvä sydän, ken tietää? Itsekeskeisen ja luvattoman huonon käytöksen taustalla saattavat olla pelkästään piintyneet maan tavat siitä asuinympäristöstä ja kulttuurista, mistä hän on tänne saapunut. Vaikka minua tympii tämä kaupassa kyynärpäitä käyttävä tyyppi, saatan jopa pusertaa hymyn tapaista ja sanoa pažálusta prahadí, spasíba, (ainoat sanat mitä osaan ko kielellä) 😉  Niin no, toinen esimerkki. Ihan varma en voi olla ns hyvästä sydämestä, kun kävelen ”pikku Mumbaiksi” nimetyn kaupunginosan läpi. Naisena minua kohti saatetaan jopa sylkäistä. Kyseessä lienee silloin muutakin kuin kehnot käytöstavat. Pääsääntöisesti pyrin eri tilanteissa toimimaan omien arvojeni mukaisesti, enkä siis lähde mukaan kehnosti käyttäytyvien klubiin. Näistä kulttuurien kohtaamisista riittääkin paljon juttua. Niistä ja monesta muusta mielenkiinnon kohteesta ynnä erilaisista paikoista ja tapahtumista kerron enemmän seuraavissa blogeissani.

Voit ottaa blogini seurantaan sähköpostiisi. 😊Klikkaa ko linkkiä blogini sivustolla www.elamastani.fi