Ihan tavallisena iltana

Ihan tavallisena iltana elämä soljuu tässäkin Siamin lahden pohjukassa eteenpäin omalla erityisellä ja toisaalta tavanomaisella rytmillään. Keskusaukiolla pärähtää käyntiin tuttu ohjattu jumppa. Osallistujia on yleensä koko aukio täynnä, useita kymmeniä. Vetävä ja rytmikäs musiikki, energinen ohjaaja sekä jumpan kiihkeät askelkuviot houkuttelevat ohikulkijoita seuraamaan ja tietysti valokuvaamaan tätä ilta illan jälkeen toistuvaa treeniä.  Mukaan jumppaamaan? Kyllä vaan. Jos kunto kestää 😉 Lompakko ei siitä juurikaan kevene, parikymmentä bathia jumpan vetäjälle lienee riittävä korvaus per osallistuja.

Arki-illan katujumppaa Rantakadun aukiolla

Ruokamopot sivuvaunuineen asettuvat kadun varsille, ja niiden tuoksut sekoittuvat lämpimään ilmaan – grillattua kanaa, possua, nuudeleita,vihanneksia, hedelmiä, ja kaikkea muuta, mistä minulla ei välttämättä ole aavistustakaan. Vaniljan tuoksuiset banaaniletut tunnistan. Mutta tuo muu…  paahdettuja koppiksia ja sirkkoja ja sen sellaista. 😊

Paikalliset perheet levittävät mattonsa joko rantahiekalle tai suoraan kadulle ja alkavat kaivaa esiin toinen toistaan herkullisempia annoksia. Ruoka jaetaan porukalla. Syöminen ja seurustelu jatkuu pitkälle iltaan.

Perhe valmistautuu iltaruokailuun ja seurusteluun Rantakadulla

Turistit ja muut farangit tungeksivat rantakadulla; osa etsii vielä illallispaikkaa, osa on iltalenkillä ja pujottelee ihmismassan ohi koukkaamalla väliin ajotielle mopojen sekaan, osa vain nauttii siitä, että lämpö ei juurikaan laske auringon mukana. Jos rauhoittaa oman mielensä eikä piittaa liikenteen loputtomasta metelistä, eikä sinne tänne vellovasta ihmispaljoudesta, voi helposti solahtaa pimenevän illan välittömään  tunnelmaan mukaan. 

Kaikenmoista vilinää ja tungosta Rantakadulla

Tällä haavaa takana on kiinalaisen uuden vuoden vilinä, ilotulitukset ja rätisevät pikkupommit.  On vietetty myös rauhallisempaa Buddhan päivän juhlaa. Jälkikaiku tuntuu yhä ilmassa – vähän normaalia enemmän lyhtyjä ja vähän enemmän kiinalaisia juhlijoita. Silti tämä on tämän paikan arkea: iltoja, jotka eivät tee numeroa itsestään, mutta jäävät mieleen juuri erilaisine tapahtumineen.

Tämä pöytä on katettu Buddhalle

Ilta pimenee ja se etenee omalla painollaan. Lavat ja skootterit huristelevat ohi tasaisena virtana. Välillä joku mopoilija pysähtyy hakemaan mukaansa vaikkapa pienen muovipussillisen grillattuja vartaita tai pyöreitä makkarapalloja.

Rantakadun varrelle syttyvät  valoketjut ja kojut lisäävät katujen kirkkautta kuin kilpaa. Joku virittää kaiuttimensa rannalla tai kitaransa kadulla ja soittaa hiljaista taustamusiikkia, toinen paistaa pannulla jotain, mikä saa ohikulkijat pysähtymään ruokakojulle. Joku istahtaa rannalle. Ja kas - kännykkä ainut seuralainen.

Tyttö rantahiekalla kännyn kera

Juopuneita ei juuri näe Rantakadulla alkuillasta. Myöhäisellä illalla ja yöllä lienee kerrottavanaan omat tarinansa. Näitä tarinoita voi lukea paikallisen New’sin sivuilta seuraavina päivinä. Aukiolla jumppa jatkuu, ja musiikki sekä ohjaajan ääni kantautuvat pitkälle. Vieressä joku myy jääkylmää kookosvettä, ja lapset juoksevat ympäriinsä kuin koko alue olisi heidän oma leikkikenttänsä. Kaikki tapahtuu yhtä aikaa, mutta mikään ei tunnu kiireiseltä. Ihan tavallinen ilta täällä on sekalainen sekoitus erilaisia ääniä, tuoksuja ja ihmisiä ja joskus myös juhlien jälkitunnelmaa kaiken maalaisille farangeille. Maan omalle väestölle, siis paikallisille yrittäjille tavallinen ilta on illasta iltaan toistuvaa arjen rytmiä ja kovaa työtä.

Mutta ihan tavallisena iltana tunnelmaa ei tarvitse etsiä, se on valmiina  - ja ilta on hyvä juuri näin.