Intohimo ja nöyryys

”Tärkiää elämäs on nöyryys ja intohimo.

Minkä teekkin, tee se takapuoli savuten, syöksy siihen suarin vartaloon kaharella kiertehellä, koska vain siten lunastat ittekunniottuukses. Ja jos kaarut, nouse ylös, paa lappu polovehen ja etene taas. Jos kuiteski kaarut aina vaan, ajattele, että kukaan muu ei kaaru yhtä komiasti kuin mä, suorahan mahalleen ja parahalle paikalle.”

Tuossapa pohojalaisittain tiivistettynä menneen kesän koettelemukset. 😊

Avaanpa hiukan tapahtumien kulkua. Hankin kevään kulmilla sähköavusteisen retkipyörän. Blogejani seuranneille tämä pyörä on tullut tutuksi, jenkkiläinen Specialized turbo Tero 4Q trough out, eli Tero. Kuntovalmentajani Aarne toimi ansiokkaana apuna, jotta sain Teron lähtökuntoon. Tarkoitus oli lähteä polkemaan kesän aikana eri puolille Suomea ja pysähdellä matkan varrella eri luontokohteisiin.

Sopivasti kesäsateiden väistyttyä olin valmiina lähtöön. Se jäi tosin haaveeksi. Yhtäkkiä vasemmassa ranteessa ja etusormipeukalo vyöhykkeellä jäyti kova kipu. Käteen ei pystynyt varaamaan eikä kättä pystynyt käyttämään millään tavalla ilman huomattavaa kipua. Tutkittiin ja kuvattiin, lääkäri totesi jännetulehduksen. Ranteeseen pistettiin puudutus- ja sen perään kortisonipiikki. Pari viikkoa siinä meni. Sitten kipu alkoi hellittää ja tavarat alkoivat jo pysyä kädessä. No niin. Kärry oli jälleen pakattuna ja lähtö edessä. Aarne tuli vielä asentamaan nousukahvat helpottamaan mahdollisia (tulevia) rannekipuja. Enpä siinä kohtaa tiennyt, että seuraava katastrofi odotti kirjaimellisesti nurkan takana. Lähdin kokeilemaan kahvoja pienelle koeajolle talojen ympäri. Ylittäessäni risteystä (pyöräilijällä etuajo-oikeus) oikealta kurvaava auto ei pysähtynyt. Paniikki jarrutus. Törmäsin auton etupeltiin ja kaaduin ”suarin vartaloon” asfaltille ja painava pyörä päälle. Aivotärähdys ja ruhjeita eri puolille kehoa. Ja tietty se ranne taas koki kovan kolauksen! Taas kuvattiin ja tutkittiin. Lääkärin mielestä pari, jopa kolmekin viikkoa olisi viisasta olla aloillaan ja parannella päätä ja kroppaa. Ja sitä kovanonnen rannetta. Aikanaan sitten pääsin lähtemään liikkeelle pyörän ja kärryn kera. Kärry onkin mitä mainioin peli kuljettaa kaikki tarpeellinen mukana. Mutta. Niin sanotut metsäautotiet eivät sovellu kärryn kanssa kulkemiseen. Kokemusta tuli tästäkin. Talutin pyörää metsäautotiellä; kyseessä oli lyhyt, jyrkkä ja kivikkoinen alamäki. Menin siis hyvin varoen, mutta siitä huolimatta jäin  pyörän ja kärryn kanssa jumiin kivien väliin. Siinä meni aikaa, että sain kärryn irti kivikosta ja samalla pidettyä pyörän pystyssä. Kärryn kanssa kulkeminen kaupunki- ja vilkkaissa taajamapaikoissa oli myös työlästä.   Onnekas sattuma puuttui peliin tässä kohtaa. Tapasin nimittäin ystäväni eräällä leirintäalueella. Hän nappasi kärryn ja osan tavaroistani autoonsa. Jatkoin matkaa pyörälaukkujen kera. Ja päätin pitää lyhyen huoltotauon.

Vaihdoin kotona kärryn kokonaan pyörälaukkuihin. Ja matka jatkui. Matkanteosta tulikin huomattavasti vaivattomampaa ja tietyllä tavalla turvallisempaa. Tosin silloinkin voi sattua yhtä ja toista. Ja sattuikin, tästä kerroinkin jo aiemmin. Kuoppaisella sorapintaisella kylätiellä voimakas jarrutus ja polven kiertoliike, siinäpä se… Majapaikkaan poljin sisulla. Kipulääkkeitä ja geeliä yöksi. Koska jalalla oli helpompi polkea kuin kävellä, päätin kuitenkin jatkaa reissua. Matkaa kertyi vielä noin 600 km ennen kotiin paluuta.   Kotiin päästyäni ja erinäisten vaiheiden jälkeen polvi kuvattiin (MRI), siinä oli murtuma. Ortopedin mukaan paraneminen voi kestää noin kolme kuukautta. ”Tärkiää elämäs on nöyryys ja intohimo”. Niinpä. ”Ja jos kaarut, nouse ylös, paa lappu polovehen ja etene taas”. Tämä pyöräily retkikohteineen ja murtuneen polven kera oli erityisesti aistivoimaisten luontokokemusten kautta mieleenpainuva ja täytti totisesti intohimon määritelmän.   Mielestäni intohimo antaa voimaa ja motivaatiota tavoitella unelmia. Itse kukin tekee tietty mitä tekee ja tekee sen omalla tavallaan. Tärkeintä on kuitenkin pysyä uskollisena itselleen. Entä sitten nöyryys. Ehkäpä nöyryys auttaa pysymään maanläheisenä ja omalla tavallaan auttaa oppimaan jotain uutta itsestä ja myös muokkaamaan omaa asennetta. Mielestäni  asenteen on hyvä olla joustava. Tällä kertaa kävi näin. Maailmani ei murentunut kuitenkaan ympäriltä, tuli vain pikku kolhu entisten kolausten jatkoksi. Tyynin mielin taas ylös pystyyn ja eteenpäin.

 Istun nuotiopaikan äärellä metsässä ja nautin hetkestä hetkestä luonnon keskellä.

Jos näistä surkeista koettelemuksista haluan löytää jotain jalompaa, niin ehkä juuri näiden kahden ominaisuuden muistaminen saattaa avittaa seuraavalla retkipyöräilyreissulla tai jollain muulla seikkailulla. Nimittäin. Intohimo. Sitä saa olla ja pitää olla. Silloin elämä tuntuu elämisen arvoiselta. Nöyryys. Se puolestaan asettaa intohimon oikeisiin ja terveisiin mittasuhteisiin.  😉 

Btw… Tämän kesän pyöräilyreissulla poljin 1300 km ja rapiat päälle. Enkä seuraile enää Google mapsin neuvomia pyöräilijäreittejä. En.