Arkea kookospalmujen katveessa

Arki Thaimaassa avautuu pienissä hetkissä – vaikkapa hedelmien hinnassa, torin tuoksuissa ja lavataksin kyydissä. Kun aurinko nousee palmujen ylle, elämä näyttää täällä sekä kauneutensa että hintalappunsa.

Tämä on jatkokertomus siitä, millainen on minun polkuni tropiikin rytmissä. Ja mitä tavallinen päiväni maksaa. Tässä kohtaa korostan sitä, että  arkipäiväni tekemisillä ja toimillani on huima ero täällä jonkun viikon lomailevan tekemisiin. Hintalappuani ei voi siis yleistää, se on korkeintaan viitteellinen yleisellä tasolla.

Näkymä parvekkeeltani Siamin lahdelle.

Elimistöni on vihdoin tottunut kuumuuteen ja unirytmi on kohdillaan, eli voin elää tätä Thaimaan arkeani. Kuukausi siinä meni aikaa. Ehkäpä ikä (LUE ikääntyminen, vanhuus) heitti vaikeuskerrointa, eli pakitti elimistöä ja valvotti öitä.

Mene ja tiedä 😉 

Arki sinällään on samaa kuin kotimaassa. Herään aikaisin, kello kuuden maissa. Jo ennen auringonnousua. Ennen varsinaista heräämistä kuulen unen läpi Thaimaan arkiaamun äänimaisemaa. Kalastusveneet putputtavat kovaäänisesti lähtiessään merelle. Useimmat veneet käyttävät yksinkertaisia, usein vanhoja auton- tai traktorinmoottoreita, joita ei ole suunniteltu hiljaisiksi. Lisäksi veneen kevyt runko toimii kuin kaiutin, se resonoi ääntä veden pinnalla.   Kalastajat lähtevät töihin, minä jatkan uniani vielä hetken.

Aamukahvi parvekkeella. Meri on tyyni. Aikaisia kävelijöitä muutama rantakadulla. Auringonnousu yllättää joka kerta. Jostain pilvenpiirtäjien takaa aurinko vain pompsahtaa esiin. Niin kuin joku laittaisi hämärään huoneeseen valot päälle.

Silmäilen parvekkeella yön uutiset. Diginä. Mistään uutisista ei täällä ollessa jää paitsi. Uutiset toistuvat samoina ja synkkinä päivästä toiseen, ja siksipä olenkin siirtynyt vain vilkaisemaan uutisia otsikkotasolla. Säilytän samalla mielenrauhani.

Sali condon eli asuintaloni alakerrassa. Vaihtelun vuoksi siirryin kokeilemaan tätä.

Lähden aamulenkille ja kuntosalille. Liki joka päivä. Rantapatikka on muuten tehokasta liikuntaa.  Täälläkin on kilometritolkulla aivan iskemätöntä rantaa. Ei näy edes kulkukoiria. Menopaluu rannan päästä päähän ja takaisin noin  15 km.

Innostun välillä liikaa ja treenaan liian paljon. Niinpä lonkan seudun bursiitti tai polven nivelrikko pistää ontumaan.

Silloin mieleen muistuu nopsasti kuntovalmentajani @Aarnen (Mika Parkkali) opit ja ohjeet. Hän ripitti minua aikoinaan no pain no game sloganistani.

Ja ihan tasan oikeassa oli.

Mutta kyllä tää hemmetin ikäkin vaikuttaa!!!  😉 

Se on lusikka kauniiseen käteen, on opittava kulkemaan hitaammin.

Hiekkaa on. Ja rantaa riittää.

@Aarne muistutti minua jatkuvasti myös riittävästä energian ja proteiinin saannista. Monenlaisten ruokarajoitteiden takia siinä riittääkin haastetta joka päivä.

Gluteeniton ja laktoositon kasvisruoka höystettynä fodmap ruokavaliolla on täysin käsittämätön yhtälö täkäläisille. Bangkok Hospitalin keikkaa en halua uusia. Olen päätynyt valmistamaan ruuan itse. Pysyn siten toimintakykyisenä ja ilmeisimmin myös terveenä. Täällä  myydään kaduilla kulkevissa kärryissä melkein mitä tahansa, myös minulle sopivia hedelmiä. Samoin torit ovat täynnä vihanneksia ja hedelmiä. Ja Herramunsiunaa mitkä hinnat! Ehkä kolmasosa Suomen hinnoista.

Eräs ruokatori rantakadun varrella.

Sen lisäksi ruokakaupasta soijatuotteita, kananmunia, tofua, riisiä ja juureksia. Ja thaimaalaista juustoa. Siinäpä ruokavalioni perusta. Pärjään. Juomavesi on halpaa. Haen sitä viiden litran kanisterilla, joka maksaa neljä bathia.

Länsimaisia tuotteita on tietty saatavilla, tosin gluteenittomia tuotteita hyvin harvassa. Länkkärituotteiden hinnat ovat huimia. Vaikkapa ehta tumma suodatinkahvi. Puoli kiloa maksaa keskimäärin 450–500 bathia, noin 15 euroa.

Eli arjen peruskuluihin; salimaksu, ruuat, vesi, liikenne yms välttämätön kuluu noin 300 euroa. Yläkanttiin sekin.

Vuokra on suurin suurin kulu, noin 480 e/kk. Täällä voi maksaa asumisesta huomattavasti enemmän tai myös paljon vähemmän. Riippuu mitä asioita arvottaa omalla kohdallaan. Minulle on tärkeää asumisen turvallisuus ja taso. Molemmat täyttyvät tässä kohtaa. Aidattu, vartioitu alue, kuitenkin tärkeimmät palvelut lähellä.

Mainitsin blogin alussa, että avaan arkeani täällä elämisestäni. Sitä voisi verrata ikkunan avaamiseen: lukijana saat kurkistaa sisälle, nähdä sekä käytännön kulut ja pienet kauniit hetket. Niistä hetkistä ja ehkäpä myös vähemmän kauniista hetkistä kerron seuraavissa blogeissani.