O tempora, o mores – käytöstavat lomalla

Blogini aiheena on ihmisten käytös ja asenne silloin, kun he oleskelevat lyhyemmän tai pidemmän ajan muualla kuin kotimaassaan. Esimerkkinä Thaimaa – ei siksi, että ongelma olisi erityisen thaimaalainen, vaan siksi, että useimmille täällä lomaileville ja/tai muuten aikaansa viettäville jotkut kotimaassa opitut tavat joutuvat nopeasti käytännön testiin.

Millaisista tavoista on kyse? Otanpa esimerkin kotimaastani. Suomessa uimahalliin menevä yleensä tietää kuvion: ensin peseydytään, käydään suihkussa ja vasta sen jälkeen mennään altaaseen. Thaimaalaisen condon uima-altaalla kuvio on teoriassa täysin sama, mutta uimarin käyttäytyminen voi olla aivan jotain muuta. Paikalle saavutaan polvipituisissa shortseissa ja hihallisessa T-paidassa ja hypätään suoraan veteen – kuin allas olisi suuri, yhteinen huuhteluastia.

Ikävä kyllä en voi sulkea omia maanmiehiäni/naisiani tämän käytöksen ulkopuolelle. Allasalueella on useita suihkuja ja suuret kyltit, joissa kehotetaan peseytymään ennen uintia. Itse asiassa täällä allas-alueella ja yleensäkin tässä maassa vaikuttaa olevan enemmän sääntöjä kuin kotoisessa sääntö-Suomessa – mutta niiden noudattaminen näyttää olevan vapaaehtoinen harrastus.

En halua enkä aio ryhtyä condopoliisiksi. En kulje altaan reunalla etusormi pystyssä kertomassa aikuisille ihmisille, miten yhteisessä tilassa pitäisi toimia. Mielessäni kyllä paheksun valikoivaa lukutaidottomuutta ja ennen kaikkea piittaamattomuutta muita kohtaan: kyltti nähdään, mutta sen ajatellaan koskevan jotakuta muuta.

Foto uima-allasalueelta Thaimaassa

Mitä peseytymättömän uimarin mukana sitten oikeastaan pulahtaa altaaseen? Hiki ei ole vain vettä. Siinä on suoloja sekä pieniä määriä ureaa (= yksi pissan ainesosa), ammoniakkia ja muita ihon erittämiä yhdisteitä. Mukana irtoaa talia eli ihorasvaa, kuolleita ihosoluja, hilsettä, pölyä ja muuta päivän aikana iholle tarttunutta likaa. Lisäksi veteen päätyy aurinkovoidetta, kosteusvoidetta, deodoranttia, hajusteita, hiustuotteita ja meikkiä – ja vaatteista pesuainejäämiä, kuituja, katupölyä sekä kaikkea sitä, mitä istuimiin ja pintoihin on päivän mittaan tarttunut.

Ja sitten on se epämukavin mutta rehellinen osa: iholla ja uima-asun alla voi olla myös mikrobeja sekä hyvin vähäisiä ulosteperäisiä jäämiä. Kloori tappaa monia taudinaiheuttajia, mutta ei taikaiskulla eikä rajattomasti. Kun se joutuu reagoimaan hien, virtsan ja muun orgaanisen aineksen kanssa, syntyy kloramiineja. Ne kuluttavat altaan vapaata klooria ja liittyvät siihen pistävään ”kloorin hajuun” sekä silmien, ihon ja hengitysteiden ärsytykseen. Voimakas haju ei siis välttämättä todista erityisen puhtaasta vedestä, vaan siitä, että kloorilla on ollut paljon töitä.

Suihku ennen uintia ei ole turhaa nipotusta eikä suomalainen erikoisuus. Se on minuutin mittainen teko, jolla jokainen vähentää yhteiseen veteen päätyvää hikeä, rasvaa, kosmetiikkaa ja likaa. Samalla desinfiointiaine saa keskittyä olennaiseen eli mikrobien torjuntaan sen sijaan, että se käyttäisi tehonsa uimarin päivän kuonan käsittelyyn.

Kyse ei lopulta ole vain hygieniasta vaan asenteesta. Matkailu ja ulkomailla asuminen eivät vapauta yhteisistä pelisäännöistä. Päinvastoin: vieraassa maassa pitäisi ehkä olla tavallistakin tarkempi siitä, ettei oma mukavuus mene muiden edelle.

Mut joo. Minä en edelleenkään ryhdy condopoliisiksi. Mutta kun seuraava hikinen, vaatteet päällä altaaseen loikkaava sankari ohittaa suihkun ja kyltin, päivittelen jälleen mielessäni Marcus Tullius Ciceron tapaan  moraalin ja tapojen rappiota: O tempora, o mores!  Ja tälläkin kertaa jätän uimisen suosiolla väliin.