Maailman toiseksi onnellisimmat vanhukset

Jälleen kerran Suomi on maailman onnellisin maa.

Tämä selviää The World Happiness Report 2024 -julkaisusta, joka on vuodesta 2024 alkaen Oxfordin yliopiston Wellbeing Research Centerin julkaisu.

Onnellinen minä

Kiinnosti tietää  enemmän julkaisun sisällöstä.

Maailman onnellisuusraportin kyselytutkimuksessa vastaajia pyydetään arvioimaan nykyistä elämäänsä asteikolla nollasta kymmeneen. Parhainta mahdollista elämää kuvaa 10, huonointa 0. Vastauksia kerätään noin tuhannelta asukkaalta jokaisesta maasta.

Ja kas! Pisti heti silmään, että julkaisussa on eritelty eri ikäryhmien onnellisuus. Suomen vanhukset ovat onnellisuudessa kärkipäässä eli sijalla kaksi.  Tässä kohtaa ensimmäinen ajatukseni oli, että ei oo totta! Uutiset vanhusten hoidon tasosta sekä tilastot vanhusten itsemurhista, vanhusten yksinäisyydestä ja masennuksesta kertovat jostakin muusta. Millainen ryhmä suomalaisia vanhuksia (ikä, sosioekonominen asema jne.) on mukana tässä raportin kyselytutkimuksessa, sitä en pystynyt selvittämään. Mutuni kuitenkin sanoo, että sijaluku olisi jotain ihan muuta, jos näitä asioita kysyttäisiin vanhuskansan syviltä riveiltä eli heiltä, joilla pää pelaa, mutta jotka ovat ehkä liikuntarajoitteisia, tarvitsevat apua päivittäisiin toimiin ja ovat yksineläjiä syystä tai toisesta, tässä kohtaa usein myös yksinäisiä.  Esimerkkinä vaikkapa nämä vanhukset, jotka on siirretty yksin kotona olotilasta yksin yhteisöasumisessa olotilaan.

Suomen maineen ja  markkinoinnin kannalta julkaisu hivelee, mutta annan itselleni kuitenkin luvan olla kriittinen, ainakin vanhusten onnellisuuden kohdalla. Kriittistä suhtautumista edustaa myös onnellisuustutkija, filosofian tohtori Ilona Suojanen. Kirjassaan ”Onnellisuus paineen alla ” (2021) hän ottaa kriittisesti kantaa maakohtaisiin onnellisuusvertailuihin. Hänen mielestään onnellisuutta ei voi vertailla. Tulokset eivät hänen mukaansa kerro kansalaisten onnellisuudesta vaan enemmänkin siitä, miten asiat kussakin maassa ovat. Suojanen haastaa pohtimaan, miksi haluamme olla onnellisia koko ajan. Hän kysyy aiheellisesti, tuleeko keinotekoisten ”onnellistajien” eli muun muassa erinäisten piristeiden käyttö täten kasvamaan vai tuleeko jatkossa ihmiset piilottamaan omat ongelmansa ja tunteensa eräänlaisen naamion tai muurin taakse. Omasta elämästä halutaan välittää muun muassa somekanavissa todellisuutta parempi kuva. Rakennamme onnellisuuden kulisseja, koska kuvittelemme onnellisena olemisen näyttäytyvän muille onnistumisena elämässä ja menestyksenä (Suojanen, 2021, 53–55, 61, 75.)

Kirjaa lukiessani tuli myös mieleen, onko onnellisuudella olemassa rajahyötypiste. Tämä talousteorioista tuttu käsite viittaisi siis siihen pisteeseen, jossa lisääntynyt hyöty, tässä kohtaa onnellisuus ei enää kasva samassa suhteessa lisääntyvien resurssien tai toimenpiteiden kanssa. Tämä voi liittyä esimerkiksi taloudelliseen vaurauteen, kulutukseen, työaikaan tai muihin elämänalueisiin.

Kuvitellaanpa, että olen matkalla kohti onnellisuuden rajahyötypistettä. Alussa pienet muutokset voivat tuoda suuren ilon, mutta ajan myötä tämä vaikutus tasoittuu. Esimerkiksi, kun saan lisää rahaa, se voi parantaa elämänlaatua ja onnellisuutta. Kuitenkin, jos tilanteeni on taloudellisesti vakaa ja minulla  on perustarpeet täytetty, ylimääräinen raha ei välttämättä tuo yhtä suurta iloa kuin aiemmin.

Tämä käsite on mielenkiintoinen ja siihen liittyy monia filosofisia ja taloudellisia pohdintoja. On varmaan tärkeää kuitenkin tunnistaa, että onnellisuus ei aina ole suoraan verrannollinen materiaaliseen vaurauteen tai muihin ulkoisiin tekijöihin.

Mikä on minun rajahyötypisteeni tai mikä tekee minut onnelliseksi? Ihan varmasti  tärkeitä onnellistuttajia ovat luonto, henkilökohtaiset suhteet, terveys, henkinen hyvinvointi, merkitykselliset kokemukset jne. Noin yleisellä tasolla. Mutta. Ehkäpä kuitenkin ja loppu viimeksi korulauseiden sijaan tämä Eino Leinon riimittelemä runo on riittävä kuvaamaan onnellisuuttani:

"Oli mullakin pieni onneni, mut minusta se oli suuri, ja luulenpa, siks oli suuri se, kun se mun oli onneni juuri".