Muista aina: Liikenteessä, monta vaaraa ompi eessä

Fillaristin maailma. Siitä voisi kertoa monta tarinaa.

Omalla kohdalla tarinoihin sisältyy useimmiten eräs sana. Se on vaara.

Olen pyöräillyt tänä keväänä ja kesänä aktiivisesti. Pyörä on uusi ja sähköavusteinen. Se on maastopyörä, jonka dna:ssa on ripaus kaupunkipyörää ;). Ensimmäiset viikot olen tutustunut pyörään huristelemalla erilaisia teitä ja polkuja pitkin. Olen hankkinut myös pyörän perään tavarakärryn. Se tuo oman vaikeusasteensa pyöräilyyn. Tarkoituksenani on lähiaikoina lähteä polkemaan tällä yhdistelmällä kohti pohjoista Suomea.

Henkilö pyöräilee yllään kirkkaan keltainen kypärä ja liivi. Punainen pyörä, aurinkoinen sää, vehreä tausta.

Mutta ennen tälle omalle ja yksityiselle Tour de Finlandille lähtöä on vielä monta asiaa varmisteltava. Ja erityisesti mietittävä pyöräilyn turvallisuutta. Turvallisuuteen liittyen kertasin pyöräilyä koskevia liikennesääntöjä.

Mitkä tilanteet sitten omalla kohdalla ovat aiheuttaneet vaaran paikkoja?

Muutama esimerkki, joihin jokainen pyöräilijä minun lisäkseni saattaa tunnistaa joutuneensa.

Ajan yksisuuntaista pyörätietä. Edellä ajava haahuilee/mutkittelee pyörätiellä laidasta laitaan. En voi lähteä ohittamaan normaalisti. Soitan kelloa. Ei vaikutusta. Soitan uudelleen. On ilmeistä että tällä tyypillä on kuulokkeet korvissa. Ajan taakse, hiljennän ja huudan kovalla äänellä: ohitan vasemmalta. Pyöräilijä havahtuu ja väistää oikealle. Eli. Musiikin kuuntelu tai kännykän käyttö vievät pois pyöräilijän tarkkaavaisuutta!!!

Sama tilanne, mutta pyöräilijöitä on esimerkiksi kaksi. Ajavat rinnakkain pyörillä, skuuteilla tai joillain muilla välineillä, seurustelevat keskenään ja tukkivat koko pyörätien estäen normaalin ohittamisen. Kellon soittaminen ennakoivasti herättää joskus ärtymystä. Tai ohitettavat ovat välinpitämättömiä. Ohittaminen onnistuu nipin napin. Olen törmännyt myös sellaiseen ilmiöön, että takaa voi tulla myös äänettömästi ja melko kovalla vauhdilla kulkeva sähkömopoilija. Sekin saattaa olla todellinen vaaran paikka, etenkin jos ko tiellä on paljon kulkijoita.

Karmein tilanne on usein yhdistetyllä ja selkeästi merkityllä pyörätie/jalkakäytävällä. Vaikka soitan kelloa ajoissa, leveänä rintamana kävelevät jalankulkijat eivät halua väistää. Kuulen huutelua, että ohita ajotien kautta. Pysähdyn pakotetusti ja talutan pyörän kävelijöiden ohi. Kiitän ohimennessäni ;)

Ymmärrän täysin, että pyöräväylillä kulkee monen ikäisiä ja erilaisilla tiedoilla ja taidoilla varustettuja liikkujia. On ennakoitava pitkän hihnan päässä olevat koirat. Rollaattorit ja pyörätuolit. Ja lapset, he vasta opettelevat liikkumaan liikenteessä. Liikenteen tarkkailu vaatii keskittymistä.

Kun joutuu ajamaan pyörätien puuttuessa ajotien reunassa, vaaralliset tilanteet eskaloituvat ja jopa moninkertaistuvat. Ohittavista autoista saatetaan heitellä vaikka muovipulloja pyöräilijää kohti. Tai ajetaan niin lähelle kuin ikinä mahdollista tai ohitetaan isolla ajoneuvolla niin kovalla vauhdilla, että pyöräilijä joutuu todella taiteilemaan pysyäkseen tiellä.

Pyöräilijällä vaikuttaa olevan lain mukaan todella paljon väistämis ym velvollisuuksia. Pääosin määräykset ovat hyvin perusteltuja ja lisäävät oikein toteutettuina liikenteessä olevien turvallisuutta.

Lasten liikennelaulun sanoituksessa lasta kehotetaan olemaan valpas ja muistamaan liikennesäännöt. Laulu tänä päivä entistä ajankohtaisempi. Erilaisia liikennevälineitä on jalankulkijoiden lisäksi pyöräteillä ja jalankulkuteillä sekalainen määrä. Säännöt koskevat kaikkia; jokaisen tulee kantaa vastuu liikenteessä, ei pelkästään omasta hengestään ja terveydestään, vaan huomioiden muut tiellä liikkujat.

Mielestäni tärkeintä on ennakointi. Ennakoiva pyöräilijä huomioi muut tiellä liikkujat ja kertoo omista aikeistaan.

Summa summarum. Ennakoin ja tietyllä tavalla joudun pyöräillessäni koko ajan ns haastamaan itseäni.

Ymmärrän kyllä sen, että pyöräilijöissä voi olla myös huonosti käyttäytyviä. Mutta.

Olen päättänyt tietoisesti säilyttää malttini. En lähde solvaajien huutokuoroon mukaan. Sen sijaan päästyäni jostakin ärhentelijästä ohi, kiitän nätisti ja jatkan matkaa.