Elämänohjeita

”Joka päivä olisi nähtävä joku kaunis taulu, kuultava jotain hyvää musiikkia, luettava jotain arvokasta kirjaa ja tehtävä edes yksi hyvä työ”.

Näin ohjeistaa Johann Wolfgang von Goethe (1749–1832).

Pohdin hetken aikaa, mitä ajatuksia tuo silmiini sattunut elämänohje herätti mielessäni.

Mieli on kummallinen. Aloin kerätä heti vasta-argumentteja. Miksi ylipäätään pitäisi seurata jotain ikivanhaa elämänohjetta? Ja mitä tauluja? En käy taidemuseoissa joka päivä ja kotona olevat taulut on nähty.

No entäpä musiikki. Somessa löytyy Spotify yms. musiikkitarjonta, mutta se on maksullista, jos ei halua kuunnella kaikkia mainoksia. Radiokanavat myös suoltavat musiikkia jokaisen makuun, tosin sieltä ei voi valita, minkä biisin haluaa kuulla.

Kirjat. Niitä saa helposti. No. Niitä voi lukea ilmaiseksi hakemalla kirjastosta tai kirjoja voi kuunnella. Tosin se kuuntelu maksaa.

Mites sitten hyvät työt? Toisten auttaminen? Rahaa voi antaa hyväntekeväisyyteen, mutta harvallapa eläkeläisellä sitä siihen riittää – ainakaan enemmälti. Toki eläkeläisellä on antaa jotain muuta eli aikaa erilaisiin vapaaehtoistöihin. Ainakin monet järjestöt toimivat liki vapaaehtoisvoimin, eli mukaan vaan jos kiinnostaa ja vielä kykenee lähtemään mukaan.

Entäpä argumentit Goethen ohjeen puolesta?

Pinnallinen ja negatiivinen ajatuksenkulkuni tyrehtyi äkisti, kun ahaa-elämys virkisti ajatusmaailmaani. Ohjeet eivät tietenkään ole itseisarvo, mutta noudattamalla niitä voin parantaa monella tapaa elämäni laatua ja voin soveltaa niitä minulle sopivalla ja haluamallani tavalla.

Luonto

Elämänohje tuli itse asiassa sopivaan saumaan. Se muistutti minua siitä, että minulla on kaksi näkevää silmää ja kaksi kuulevaa korvaa, joista voin olla kiitollinen ihan joka päivä.

Luonto on minulle hyvin läheinen, kuljen siellä päivittäin. Kulkiessani havainnoin kyllä kaiken aikaa ympärilläni olevaa, mutta menetän paljon, jos en välillä pysähdy näkemään, kuulemaan ja aistimaan.

Puun halausta

Ja jos en pysähdy, menetän paljon. Kaikki tämä luonnon tarjoama taide, kaikki ne elämykset joita on saatavissa luonnosta – ne ovat siellä tarjolla kaiken aikaa kenestäkään riippumatta.

Niiden käyttö ei maksa mitään, mutta ne palkitsevat käyttäjänsä ruhtinaallisesti monella tapaa elähdyttämällä mieltä ja kehoa.  Näkemistä, kokemista ja kuulemista riittää joka puolella, kun vain käytän aistejani.

Värejä, ääniä, tuoksuja.

Nähtävissä on päivittäin vaihtuvaa, upeaa taidetta, jota Luontoäiti maalaa runsain siveltimenvedoin ja kaikilla väreillä.

Siellä on kuuloa hivelevää lintujen konserttia,

ja juuri kukkimaan puhjenneen kasvin hienostunutta tuoksua. Ja paljon muuta.

Mutta - entäpä ne hyvät työt?

Hyvän tekemisessä rahaa ei välttämättä tarvita ollenkaan, mutta siinä voi käyttää kaikkia taitojaan. Sekä nuorella että vanhalla on tilaisuus tehdä hyvää monta kertaa päivässä. Voimme olla toistemme tukena, lohduttaa sanoilla, katseella, hymyllä, voimme vaikka tuoda johonkin somekeskusteluun parempaa ja positiivista puheenaiheeksi.  

Uskon, että näin toimien alkaa hyvän kierre ja elämä tulee valoisammaksi ja rikkaammaksi ympäristöllemme ja sitä kautta myös itsellemme.