Elämän pituinen elämä

Ihmisen elämän pituus on keskimäärin vain 30 000 päivää. 

Voi pitää itseään onnekkaana, jos on onnistunut saamaan kasaan elämää noiden numeroiden verran. Silloin on onnistunut väistämään elämää radikaalisti lyhentävät sairaudet tai kaiken maailman kulkutaudit, tai ainakin on selviytynyt niistä. Mikään suurempi onnettomuus tai tapaturmakaan ei ole katkaissut elämänlankaa. Henkinen kantti on ollut myös vahva ja kannatellut elämän eri tilanteissa ja vaiheissa. 

Jos 30 000 päivän ikäisenä elämä maistuu ja kaikki on suht mallillaan, silloin soisi elävänsä pitempään, lisäpäiviä vaikkapa 3000.  Oleellinen kysymys onkin, miten vanheta ja pysyä samalla terveenä.

Elämän pituinen elämä

Monissa pätevissä tieteellisissä tutkimuksissa on kartoitettu terveen pitkäikäisyyden saloja. Näistä tutkimuksista tökkäsi äskettäin silmiini erään suurilevikkisen päivälehden mielipidepalstan kirjoitus, jossa kerrottiin Harvardin yliopiston tuoreen tutkimuksen tuloksista.

Tutkimuksessa analysoitiin vajaan 50 000 alle 60 – vuotiaan naisen vuonna 1984 täyttämän ravintokyselyn tulokset. Kyselyssä selvisi, paljonko naiset söivät proteiinia ja mikä osuus proteiinista oli eläin-, maito- tai kasvisperäistä.  Terve ikääntyminen määriteltiin kroonisten sairauksien puuttumisena, hyvänä mielenterveytenä ja hyvänä kognitiivisena ja fyysisenä toimintakykynä vuonna 2014 tai 2016. Tutkijat havaitsivat, että eläin- tai maitoperäisen proteiinin, hiilihydraattien tai rasvan korvaaminen energiasisällöltään vastaavalla määrällä kasvisproteiinia lisäsi terveen ikääntymisen todennäköisyyttä merkittävästi.

Tuo yllä mainittu tutkimus tukee siis kasvisproteiinin ylivertaisuutta monella tapaa. Tutkimuksesta voisin vetää näin ”oppimattomana” yksinkertaisen johtopäätöksen, että kasvissyöjillä on suurempi mahdollisuus elää pitkä ja terve elämä.

Jos siis tavoittelen terveen elämäni pituudeksi ainakin tuon 30 000 päivää, on aloitettava ruokavaliosta ja tehtävä joitain muutoksia, jotta Harvardin oppien mukainen terve ikääntyminen toteutuisi.

Eläinperäisen proteiinin olen jättänyt ruokavaliostani yli 40 vuotta sitten, siitä ei huolen häivää. Ruokavalioni pohjautuu kala/kasvis ruokaan. Maitoperäinen proteiini ja rasva tosin maistuvat ehkä liiankin hyvin. Siinä on parantamisen varaa. Joskus kun avaan jääkaapin oven, niin mitä näenkään; juusto, juusto, juusto…  En kuitenkaan vaivu epätoivoon salliessani itselleni silloin tällöin juustoilla herkuttelun. Pääosin nauttimani sapuska on monella eri mittarilla mitattuna hyvin terveellistä. Saan riittävästi hyvää kasvisproteiinia pitääkseni lihakset sellaisessa kunnossa, että fyysinen toimintakyky säilyy.

Jos ruokavalioni ja fysiikkani ovat pääpiirteissään kunnossa, näen lukea ja kirjoittaa eikä minua voi mainita edes höppänäksi, niin mitä muuta minun kannattaisi huomioida, jotta ikäännyn terveenä ja muutoinkin elämä olisi lystiä ja mielekästä?   Tätä pohtiessa päädyn taas ajatukseen elämästä arvokkaana ja ainutkertaisena lahjana. Edesmennyt puolisoni toisteli slogania ”kerran täällä vaan eletään”.  Olin ajoittain kyllästynyt kuulemaan tätä latteutta, mutta käsitin myöhemmin tuon sanonnan sisältämän erinomaisen ja merkittävän kehotteen; nauti elämästä!  Ja sitä juuri puolisoni teki. Hän nautti ja eli elämänsä jokaista päivää  kuin-viimeistä-päivää, ja toteutti sitä hienosti omalla ainutlaatuisella tavallaan.

No. Tästä aasinsiltana oman elämäni merkittäviin sloganeihin. Mitään tieteellistä lähtökohtaa ei ole, mutta tunnen sisimmässäni, että tärkeinä pitämieni asioiden toteuttaminen on minulle erittäin oleellista monin tavoin ja nämä asiat osaltaan ylläpitävät terveyttäni matkalla kohti vanhuutta. Ilman niitä olisin vain kuori vailla henkeä.

Olen painottanut itselleni, että unelmiaan kannattaa toteuttaa mahdollisimman paljon, sillä se lisää ratkaisevassa määrin elämän merkityksellisyyttä.

Pyrin ylläpitämään positiivista asennetta elämässäni ja sen tähden keskityn hyvän ja ilon tuottamiseen itselleni sekä kanssaeläjille siinä määrin kuin se on mahdollista toteuttaa. Matkan varrella kohtaamiaan ankeuttajia ja hapensyöjiä ei kannata uskoa. 

Elämäni lyttääjät ja mitätöijät jätän omaan arvoonsa ja pysyttelen heistä mahdollisimman etäällä enkä missään oloissa lähde miekkailemaan heidän kanssaan mistään asioista.

Kun elämässä väistämättä tulee alamäkiä, isojakin, kannattaa hankkia apua ja tukea.

Kukaan meistä ei pärjää täällä yksin.

Loppu viimeksi elämässäni, ja uskon, että kaikkien muidenkin elollisten elämässä on kyse  iästä riippumatta kokonaisuudesta ja siitä, miten elämän eri osiot siihen solahtavat.   Eri osioiden ylläpitämistä ja tasapainoa kannattaa tavoitella; ravinto, liikunta, henkinen kestävyys, tiedolliset kyvyt, elämästä nauttiminen ja unelmien toteuttaminen.

Joka tapauksessa, olipa elämän pituus 30 0000 päivää, sitä vähemmän tai enemmän, jokainen elää elämänsä pituisen, arvokkaan ja ainutkertaisen elämän, jonka jokaista päivää kannattaa vaalia.