Buddhan jalanjäljillä
- vanhuudestavapaa
- 16.4.
- 2 min käytetty lukemiseen
Pitempi poissaolo kotinurkilta ja etenkin yksin matkatessa panee pohtimaan elämää. Patikkareissuni Iso Buddhan patsaalle herkisti ajattelemaan elämän merkityksellisyyttä.

Ajattelenko enemmän mennyttä elämää?
Muistelenko tekemättä jättämisiäni ja menetettyjä mahdollisuuksiani?
Mitä ylipäätään ajattelen tulevaisuudesta?
Näin usein aamuisin salille kulkiessani Beach roadin varrella paljasjalkaisia oranssiin kaapuun verhottuja munkkeja ruuan hakureissulla. Länsimaalainen voisi puhua ruuan kerjäämisestä, mutta sitä se ei ole. Thaimaalaisista noin 90 prosenttia on buddhalaisia. He uskovat, että ruokalahjat ja muut almut takaavat menestystä elämässä, ja niiden antaminen on myös tapa kunnioittaa esi-isiä. Munkkien kulkua seuratessani mielessä pyöri karman laki. Buddhalaisuudessa karman laki tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että tietoisilla teoilla on seurauksensa. Karma on edellisten olosuhteiden ja mielentilojen seurausta. Oleellista karman kannalta on siis mielentila, jossa toimitaan.

Lohikäärmeen kiemurtelevaa ruumista seuraten nousin rappusia kukkulan laella sijaitsevaa iso Buddhan patsasta kohti. Erityisesti mietin asioita, jotka olisin voinut tehdä toisin. Vai olisinko?

Karmassa on kyse omasta vastuusta. Jos toimin väärin, en voi odottaa myönteistä elämää. Näin ajatellen paha johtaa pahan lisääntymiseen, aivan kuten hyvä johtaa hyvän moninkertaistumiseen.
Jos voisin teleportata itseni aikuisuuteni vaikeimpiin ja synkimpiin hetkiin, toimisinko toisin? Luultavasti en. No, miksi näin? Uskon, että varhaislapsuuteni kiintymyssuhteen muodostumisessa ilmenneet vakavat puutteet ovat heijastuneet aikuisuuteni monella tapaa. Omalla kohdalla on kyse nimenomaan tästä karmasta ja siitäpä päästäänkin erääseen karman tärkeimpään piirteeseen.
Se on ikuinen toistuminen. Vain tiedostamalla opitut mallit ja korjaamalla viat voi oikeasti muuttaa omaa toimintaansa. Mikään ei oikeasti muutu, jos ei tiedä missä tekee väärin. Eli elämä toistaa samat vaikeat kokemukset, kunnes tulee niistä täysin tietoisiksi.
Pysähdyin mäen päällä erään pienemmän Buddha patsaan eteen. En kumarra kuvia. Mutta Buddhan mystinen hymy, käsien asento, ryhti. Kaikki se oli vaikuttavaa.

Mietin. Aikoinaan kaikkein syvimmässä rotkossa rämpiessäni eniten elämääni myrkyttäneitä asioita
oli mahdotonta havainnoida tai tiedostaa saatikka analysoida ja korjata.
Oleellista oli pelkästään selviäminen siinä hetkessä siten että tuli vielä se seuraava hetki.
Elettyä elämää pohtiessa jossittelusta ei ole mitään apua tai hyötyä.
Kaikki mikä on tapahtunut, on tapahtunut.
Itselleni riitti se, että ymmärsin, mistä paha oloni johtui ja miten pystyin muuttamaan elämäni suuntaa. Moni ylisukupolvinen malli on on kokemukseni mukaan vahingollinen olipa juurisyy mikä tahansa.
Elämä on nyt mitä se on. Voin vain toivoa, etten ole tehnyt omien lasten kohdalla peruuttamatonta vahinkoa toistamalla malleja, jotka olen sittemmin kokenut vääriksi.
Buddhalaiset uskovat elämän kiertokulkuun. Buddhalaisten mukaan se miten elät tämän elämän vaikuttaa myös seuraavaan elämään. Lopullisena tavoitteena on valaistua (nirvana) ja vapautua kärsimystä tuottavasta kiertokulusta.
Kuulostaa tavoittelemisen arvoiselta.
En kuitenkaan perusta tästä elämän kiertokulku ajatuksesta. Ehkä en usko siihen.
Mutta toivon omaavani buddhalaista mielenmaisemaa.
Se sisältää mielestäni tavoittelemisen arvoisia positiivisia ominaisuuksia.
Niitä ovat erityisesti ilo, pelottomuus ja myötätunto.
Sen lisäksi toivon itselleni ja kaikille kanssakulkijoille tyyneyttä ja rakastavaa suhdetta koko maailmankaikkeuteen ja siellä eläviin/oleviin elollisiin.
Kyllä jokaisen pitäisi joskus käydä morjenstamassa jotain Budhaa tai vastaavaa jossain vaiheessa elämää ( tai elämässä). 😇